Tietoa sairastuneille

Mikä on aivolisäke?

Aivolisäke on herneen kokoinen rauhanen, joka sijaitsee silmien takana olevassa luukuopassa, jota kutsutaan turkin satulaksi tai sellaksi. Aivolisäkkeen etu- ja takalohko tuottavat yhteensä lähes kymmentä eri hormonia, jotka säätelevät mm. lisämunuaisten, kilpirauhasen ja sukupuolirauhasten toimintaa sekä maidon kasvua ja eritystä. Yhdessä hypotalamuksen kanssa aivolisäke muodostaakin monimutkaisen ihmisen hormonaalisen toiminnan säätelyjärjestelmän.

Alkujärkytys

Aivolisäkesairauksien syynä on yleensä kasvain aivolisäkkeessä ja tieto sairaudesta aiheuttaakin potilaalle tavallisesti melkoisen alkujärkytyksen. Kasvaimen syntymekanismia ei tunneta. Valitettavan moni aivolisäkesairaudesta kärsivistä saa ensimmäisen kerran kuulla sairaudestaan lääkäriltään esimerkiksi puhelimitse kesken työpäivän. Alkuvaiheen tietämättömyys on usein pahinta.

Päässä sijaitseva kasvain kuulostaa kuolemantuomiolta, mutta sitä se ei ole. Aivolisäkkeen kasvain on lähes aina hyvänlaatuinen eli se ei ole syöpä eikä tuota etäpesäkkeitä. Aivolisäkekasvaimen kanssa voi useimmiten elää melko normaalia elämää, mutta sairauden hoitaminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Aivolisäkekasvain ei ole neurologinen sairaus, vaikka mahdollisen leikkaushoidon yhteydessä neurokirurgia tarvitaankin. Sairaus kuuluu endogrinologian alaan, joka on umpirauhasia ja niiden erittämiä hormoneja tutkiva tieteenala.

Oireet

Aivolisäkekasvain voi aiheuttaa oireita kolmella eri tavalla:

• tuottamalla jotain hormonia liikaa
• estämällä normaalin hormonierityksen
• aiheuttamalla näkökenttäpuutoksia ja päänsärkyjä suuren kokonsa vuoksi

Tutkimukset

Hormonien pitoisuudet määritellään verikokeiden avulla. Kasvaimen koko varmennetaan yleensä myös kuvantamistutkimusten avulla. Näitä ovat:

• tietokonetomografia (CT)
  Kuvausmenetelmä, joka yleensä riittää paljastamaan kasvaimen olemassaolon. Mikäli kasvain edellyttää leikkaushoitoa, tarvitaan kuitenkin CT:tä tarkempi magneettikuvaus.
• magneettikuvaus (MRI)
  Tämä on kuvausmenetelmistä paras, koska se paljastaa pienetkin kasvaimet. Magneettitutkimus kestää noin 0,5-1 tuntia. Tutkimus on myös melko äänekäs, joten saatat saada päähäsi kuulosuojaimet. Kuvauskoneen ahtaus voi monesta tuntua pelottavalta, varsinkin kun asiasta yleensä kuulee kauhujuttuja etukäteen. Useimmissa sairaaloissa magneettikuvauskoneessa on joko peili, jonka kautta voit nähdä ulos, tai kuulokkeet musiikin kuuntelua varten. Jos koneessa ei ole peiliä, parhaiten tutkimuksesta selviää pitämällä silmät kiinni koko tutkimuksen ajan. Potilas saa käteensä myös hälytysnapin, jonka avulla voi tarvittaessa ottaa yhtettä henkilökuntaan. Jos sinulla on kuitenkin vaikkapa ahtaan paikan kammo etkä selviä tutkimuksesta näidenkään vinkkien avulla, voit pyytää henkilökunnalta rauhoittavia lääkkeitä jo etukäteen. Jos olet raskaana, magneettitutkimus voidaan tehdä turvallisesti raskauden neljännen kuukauden lopussa tai myöhemmin.
• näkökenttien tutkiminen
  Jos kasvain on niin suuri että se painaa näkökenttien risteyskohtaa eli kiasmaa, myös näkökenttien tutkiminen on tarpeen.

Hoitomuodot

Yleisimmät aivolisäkesairauksien hoitomuodot ovat:

• lääkitys
  Lääkitys muodostuu tavallisesti useiden lääkkeiden yhdistelmästä, jotka on tarkoitettu joko korvaamaan puuttuvia hormoneja tai estämään hormonin liikaeritys.
• leikkaushoito
  Leikkaushoito tehdään joko transsfenoidaalisesti eli mikroskooppileikkauksena nenän kautta tai kraniotomiateitse eli kallon avausleikkauksella. Jälkimmäinen hoito tulee lähinnä kyseeseen suuren (makro-)kasvaimen kohdalla.
• sädehoito
  Sädehoitoa käytetään yleensä vain mikäli lääke- ja leikkaushoidolla ei päästä riittävän hyvään tulokseen. Pienissä kasvaimissa sädehoitoa ei yleensä käytetä.