Oma kokemus: miten selvitä masennuksesta?
Masentuneen pitäisi mielestäni ehdottomasti hakeutua asiantuntevan lääkärin puheille, vaikka minä en ammattiapua osannutkaan hakea. Oma elämäni muuttui rajusti parin-kolmen vuoden aikana myös muista syistä kuin sairaudestani johtuen ja muutos oli isompi kuin jaksoin kerralla käsitellä. Mikäli ei kykene avun etsimiseen itse, kannattaa pyytää vaikkapa jotakuta läheistään varaamaan aika. Tuntemuksistaan kannattaa jutella myös luotetun ystävän tai ystävien kanssa.
Kun pääsee pahimmasta sumusta, voi yrittää myös itse auttaa itseään. On mietittävä, onko masennukseen vaikuttavien syiden joukossa sellaisia, joihin voi itse vaikuttaa. Mikäli on, eikö niille kannattaisi edes yrittää tehdä jotain? Ei koko elämää tarvitse laittaa saman tien uusiksi, vaan ottaa askel kerrallaan.
Elämänhallinnan harjoittelun voi aloittaa pienillä päätöksillä. Voi päättää vaikkapa, että ensi viikon torstaina käyn kävelyllä / teen itselleni herkullisen salaatin / käyn konsertissa tms. mitä ei ehkä normaalisti tulisi tehneeksi, mutta minkä tietää olevan itselleen hyväksi. Seuraavalle viikolle tehdään vastaava päätös ja otetaan vähitellen uusia asioita päätösten piiriin. Notkahduksista ei tule masentua lisää, sillä ne kuuluvat asiaan. Täytyy vain päättää pitää seuraavan viikon aikeistaan entistä tiukemmin kiinni. Mikäli päätöksestä lipsuminen uhkaa, kannattaa pysähtyä miettimään onko lipsumiseen olemassa todella hyvä syy. Yleensä sellaista ei löydy.
Päätösten ei tarvitse olla isoja. Hyvä päätös voi olla esimerkiksi sellainen, että antaa itselleen luvan vajota sohvalle loppupäiväksi kun seuraavan kerran siltä tuntuu – kunhan on ensin tiskannut. Tärkeintä on, että tekee omaan elämäänsä vaikuttavia päätöksiä, olivatpa ne miten pieniä tahansa. Tällä tavoin on mahdollista vähitellen kasvattaa kykyään elämänhallintaan ja myös isojen päätösten tekoon.
Ainakin omalla kohdallani pienillä päätöksillä harjoittelu myös toimi. Aloitin painonpudotuksella, kuntoilulla ja kulttuuriharrastuksilla. Fyysisen kunnon kohentumisella ja taiteesta nauttimisella on iso merkitys henkiselle jaksamiselle. Erittäin tärkeäksi osoittautui myös ystävyyssuhteista huolehtiminen, ja jo puoliksi unohtuneista ystävistä löytyi yllättäviä tukijoita. Nykyisin jaksan jälleen kiinnittää huomiota ulkonäkööni ja laittaa hiukseni pesun jälkeen. Tähän kaikkeen kului tosin aikaa – tuloksia ei kannata parissa kuukaudessa odotella, sillä kyse on pysyvään elämänhallintaan pyrkimisestä. Jouduin aikanaan myös niiden isojen päätösten eteen ja niiden käsittely on edelleen kesken, mutta nyt osaan itse ottaa vastuun hyvinvoinnistani.
Toivotan kaikille paljon rohkeutta ja jaksamista!